Uusia reseptejä

Sain vanhemmilta joululahjaksi Hellapoliisin herkkuleivonnaiset kirjan. Tämä leipoja on ollut kai jollain kaamostauolla siitäkin hommasta, mutta nyt on ensimmäinen resepti testattu. Epäilin vähän, onkohan ohje niin herkullinen, kuin siinä lupaillaan. Ja edellisestä raparperipiirakasta "viisastuneena", en laittanu raparperia kovin paljoa. No, sitä tuli vähän liiankin varovaisesti laitettua, mutta muuten kyllä piirakka oli oikein hyvää.

Yleensä mulle käy kyllä niin, että jos saan jotain kirjoja, suurin osa ohjeista jää kokeilematta. Tulee tehtyä sitä tuttua ja tavallista. Mutta toivotaan että tätä kirjaa tulee avattua monta kertaa ja aina eri ohjeen kohdalta.

Väläyksiä

Tässä kun pyörii paljon kotona, oma sisustus näyttää usein väljähtäneeltä. Ja kun käy välillä kylässä, eikö vain ala päässä surrata... siellä kylässä kun näytti se ja se juttu kivalta! Rahahan kyllä antaa paljon puitteita siihen, että koko hommaa ei voi laittaa uusiksi. Mutta jotain pientä aina silloin tällöin. Ja kaikkiin kivoihin sisustusjuttuihin ei aina tarvi onneksi paljon rahaa. Viime keväänä se keittiön seinä jäi maalaamatta. Vaan jospa tänä keväänä...! Tilasinhan jo HM homesta seinän väriin sopivan kakkutarjottimenkin :)

Viimeisimmän kyläreissun jälkeen sain sellaisen puuskan, että nyt lähtee tuosta männyn värisestä pirtinkalustosta lakka kulkemaan. Se kun ottaa aina niin silmiin tuossa olkkarissa. Lähtee se... ainakin pikkuhiljaa. Otin vain siklin esille ja rupesin raaputtaan. Ihan siinä paikallansa. Ja imurin viereen valmiuteen, että aina kun alkaa olla vähän puruja lattialla, näytetään sille vähän imuria, niin ettei pikkutöppöset kuljeta sitä heti joka paikkaan. Hiomista en silti sisällä rupea tekemään. Se pöly lentää jo ihan itsekseen joka paikkaan. Ehkä se saa pintaan sit valkoista vahaa, jos ei mieli muutu matkan varrella. Lapset on tähän saanu jos jonkinlaista koloa vuosien varrella hakattua. Mutta otan vain pinnan pois ja kolot saa jäädä. Ne antaa mukavasti sellaista ajan patinaa.

Siellä kylässä oli laitettu sohvapöydälle kaksi hyasinttia sellaiseen vanhaan puukoppaan, jossa on ennen säilytetty ruuveja ynnä muuta pientä. Siitä muistinkin oman suunnitelman - hakea verstaalta myös yksi sellainen lokerikko vähän eri tarkoitukseen. Sille ei tarvinu muuta tehdä, kuin lorauttaa vähän mäntysuopaa ja hinkata puhtaaksi. Lokero saarekkeen päälle ja maustepurnukat siihen. Näin ne on siinä käden ulottuvilla ruokaa laittaessa. Ei ne kyllä ennenkään kaukana ollu, mutta matalassa vetolaatikossa kaadullaan, ne ei ollu kovin käytännöllisiä, kun osasta valui sisällöt kaappiin.

Osa mausteista jäi vielä pusseissa laatikkoon, mutta verstaalla odottaa vielä joku lokero lisää. Kunhan saan purkkeja hommattua, niin nekin mausteet pääsee päivänvaloon. Ja nuokin vois joskus nätimpiin laittaa.

Ei muuta kuin kaikki kaivelemaan tallista lootia ja keksimään niille uusia käyttötarkoituksia :)

Vielä loppuun kuva pikkuneidin housuista, jotka myös odottivat työpöydällä kauan kuminauhan kiinnitystä:

Näihin ei riittänyt enää pallonkangas molempiin etukappaleisiin, mutta käyvät aivan hyvin noinkin. Koko on 80cm ja kaava Ottobrestä.

Nyt vain kohti uusia inspiraatioita!

Uutta kohti

Vuoden loppu oli tällä rintamalla aika hiljainen. En ole saanut aikaan oikein mitään. Nyt on vuosi vaihtunut ja mieli heti piristynyt, kun tietää, että lähdetään kevättä kohti. Ulkomaanreissulla aloitin yhden pipon. Tai pipo siitä piti tulla, mutta tulikin myssy. Se on kauan odottanut työpöydällä vuoritusta. Ja ei siinä kauaa mennyt kun toimeen ryhtyi.

 Myssy syntyi virkkaamalla Novitan värikkäästä langasta (nimeä en nyt muista) ja puikolla nro 5. Vuorina on fleece, joka on on ensin ommeltu saumurilla muotoon ja sit käsin kiinnitetty myssyyn.

 Myssystä löytyy myös virkattu kukka, jonka somisteena on nappi.

Maanantaina pipo pääsee testaukseen, kun koululaisilla alkaa koulu.

Ehkä mun uudenvuodenlupaus vois olla se, että vastedes yritän päivittää tiheämmin, huom. yritän. Siitä ei oo sitten takeita miten se onnistuu :)

Huippua alkavaa vuotta kaikille!